Porin Metsästysseura

Porin Metsästysseura Ry.

Porin Metsästysseura ry. perustettiin vuonna 1890, jolloin Suomi oli Venäjän suuriruhtinaskunta ja olot muutenkin nykyisyydestä täysin poikkeavat. Seura on yksi vanhimpia vielä toimivia metsästysseuroja maassamme. Seuran metsästysalueet sijaitsevat Noormarkussa, Satakunnassa.

Yhdessä tekemisen ja pitkien perinteiden kunnioittamisen ohella myönteinen elämänasenne ja toisten huomioiminen edustavat Porin Metsästysseuran henkeä parhaimmillaan. Metsästysseuran toiminnassa on kyse hyvää mieltä tuottavasta vapaa-ajan harrastuksesta. Kun asiat ovat kunnossa, on metsästäjän kevyt kulkea. Jäsenistö on taustoiltaan monimuotoinen, ja seurasta löytyy erityisosaamista moneen lähtöön: jokaiseen tehtävään on tekijänsä. Eniten jäsenistöä kokoavia tapahtumia ovat hirvi- ja peurajahdit. Myös jänisjahdissa käydään yhä sitkeästi, vaikka seuran varhaisiin perinteisiin tärkeänä kuulunut koetoiminta omilla ajokoirilla on olosuhteiden pakosta valitettavasti jäänyt. Metsäkanalintujen kannat antavat riittävät mahdollisuudet maltilliseen metsästykseen. Vesilinnustukseen löytyy omat alueensa, ja euroopanmajavan vuotuinen metsästysmahdollisuus tuo toimintaan mielenkiintoisen lisän. Yhteisiä kettujahteja järjestetään, ja vieraspetokannat pyritään pitämään kurissa. Ampumataitoa pidetään yllä säännöllisellä harjoittelulla. Seura järjestää jäsenilleen vuosittain ampumakilpailuja haulikko-, hirvi- ja pienoiskivääriammunnassa. Keskeisiä asioita ovat myös aktiivinen riistanhoito ja monipuolinen yhteistoiminta.

METSOLA

Seuran metsästysmajalla Metsolassa saat tuntuman seuramme pitkään historiaan jo rakennuksen ja sisustuksen perusteella. Ajokoiramiehet muistavat hienon liitupiirroksen V.E. Tammelinin Hurtig-ajokoirasta sekä Tammelinin kuvan kantakoirineen Hurtig ja Trissan. Jos haluat tutustua Metsolaan tai vuokrata tiloja käyttöösi, ota yhteyttä Markus Hautalaan (markusm.hautala(AT)gmail.com).

>> Lataa seuran 120-vuotishistoriikki (PDF) klikkaamalla tästä. <<

RIISTANHOITO

Porin Metsästysseura panostaa riistanhoitoon, joka tapahtuu pääasiassa jäsenistön talkootöinä. Seuran metsästysalueella viljellään kolmea riistapeltoa riistanisäkkäille hyvin maistuvilla rehurapsilla, rehunauriilla ja viljoilla. Pienten hirvieläinten talviruokinnassa käytämme juureksia ja kauraa, sekä syksyn ja talven taitteessa myös omenoita. Nuolukiviä viedään hirville vuosittain kymmeneen metsäkohteeseen, ja lisäksi nuolukiviä on tarjolla ruokintapaikoilla pienille hirvieläimille. Lisääntyneen peurakannan turvin myös ilvekset asettuivat pysyvämmin alueelle 2000-luvun alkupuolella. Jäniskanta on säilynyt tyydyttävänä elinympäristöjen muutoksista huolimatta. Metsien uudistushakkuut ovat viime vuosikymmeninä muuttaneet alueita, ja varsinkin hirvieläinten ravintotilanne on sen myötä parantunut. Toisaalta muun muassa peurat tarvitsevat riittävän vanhoja tiheitä kuusikoita viihtyäkseen alueella myös talvisaikaan. Kuten tiedetään, riistakantojen vaihtelut johtuvat monesta eri tekijästä, joihin riistanhoidollakaan ei aina voi ratkaisevasti vaikuttaa.